Kissanpäivät

Yksin mustavalkoisessa yksiössäni. Idyllinen keskustalähiö, missä lähikauppa ja ihmiset etenevät arkisesti suorittaen rutiininsa. Minun yksiössäni on huone ja keittokomero. Patjani lattialla kuhisee kissan pentuja. Se oli vain vahinko. Osanssit, harmaat, valkoiset, raidalliset, läikikkäät ja mustat. Nappaan pentua niskasta. Se sulkee silmänsä ja vikisee. Sen nahka venyy ja tiukennan otettani. Näin emäntäsi kohtelee sinua. Ja se vikinä loppuu nyt. Väännän kissalta niskat nurin ja se veltostuu kun pudotan sen lattialle. Helpotuksen hymähdys ja käkikello lyö puoli yksi päivällä. Kukkuu. Eräs pennuista kathastaa kelloon leikkisästi. Seuraavaksi on sen vuoro. Nostan pennun syliini ja menen sen kanssa parvekkeelle. Aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta. Aukaisen parvekelasit ja heitän pennun railulla kaarella alas asfalttiin. Se sätkii kunnes seuraava auto tekee siitä viimein lopun. Pentu pennun jälkeen katu täyttyy kituvista pennuista, suolista, verestä ja pullistuneista silmistä. Helpotus on suuri kun ilta sateen turvin olen saanut kaikki askareeni loppuun ja hyppelen laulellen ulkosalla. Sammakot kurnuttavat kanssani, mutta epävireiset saavat vahingollisen kohtalon. (aamulla herätessä ei ollut yhtään hyvä olo)