Herään 8:50 virkeänä uuteen päivään. Kaikki on niinkuin ennenkin, vain Kekkosen eteisen lasioven läpi kuultaa punainen väri. Alan epäillä ettei kaikki olekaan niin normaalisti. Pappa katsoo televisiota ja Muori on aamu kahvilla.
Avaan oven varovasti ja siinä Hän istuu punaisissa housuissaan, punainen paita päällään ja hymyilee hillittömästi. Nostan käteni ja huudan "KOMMUNISTI KOMMUNISTI KOMMUNISTI" mutta kukaan ei vaikuta näkevän tai kuulevan sitä.
Pappa vaihtaa kanavaa ja jatkaa nuokkumistaan tuolissaan. Muori kääntää aamulehden sivua ja nappaa suklaapalan kahvin lisukkeeksi. Minä itken enkä ole enää yhtään virkeä. Mikään ei ole niinkuin ennen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti