Uljas ritari

Nousin vuoteestani ja menin parvekkeelle katselemaan aamu aurinkoa. Lämpimät auringon säteet kutittelivat kasvojani. Katsoessani horisonttiin eritin aluksi vain pienen lähenevän hahmon. Hain huoneestani kiikarin ja selvisin että tuo hahmo oli uljas prinssi. Hän ratkasti risulla ja oli tulossa suoraa kohti linnaani. "Oi viimeinkin joku tulee pelastamaan minut tästä kurjasta maailman kolkasta" ajattelin.
Kun prinssi oli päässyt vuorenjuurelle missä linna sijaisti hän alkoi pälyilemään ylöspäin. Heilutin hänelle valkeaa näneliinaa ja hän alkoi kiipeämään rinnettä kohti parvekettani. Hänen tummat hiuksensa hulmusivat tuulessa ja vahvat kätensä raivasivat hänelle tien luokseni.
Viimein hän oli parvekkeellani. Sydämeni pamppaili hullunlailla. Siinä hän nyt oli ja aikoi sanoa jotain. Menin vaistomaisesti lähemmäs jotta kuulisin tarkasti hänen äänensä. Hengästyneesti ja hieman huohottaen hän sai sanotuksi "Anteeksi neiti, voisinko lainata teiltä alushousuja" En ollut osannut odottaa aivan tuollaisia sanoja hänen suustaan "tottakai tätä tietä valitkaa ihan mitkä haluatte" vastasin ja johdatin hänet vaatearkulleni.
Hän pyöritteli niitä, katseli ja venytti, mutta mikään ei näyttänyt mielyttävän häntä. "Miksi ne ovat kaikki niin... niin...sinistä ja röyhelöistä miksi?!" hän kysyi todellakin ihmiessään. Aloin selittämään hänelle: "Koska minä..." mutta hän keskeytti lauseeni tiukasti. "Ei ei mitään selityksiä. Minä otan nämä!" Hän kaappasi jotain laukkuunsa ja hyppäsi risun selkään.
Menin hänen peräänsä parvekkeelle, mutta sillä hetkellä hän oli jo kaukana hiekkapilven saattelemana ratsastamassa auringon laskuun...