Terapiaa

"Olemme tulossa noutamaan teitä huomen aamulla tasan kello 9. Olkaa valmiina etuovella, saatte valita hoitekeinonne, mikäli olette ajoissa ja rauhassa myönnätte olevanne sairas"
Kello oli 8:49. Menin juomaan kupillisen kaakaota, toivoen että sen lämpö rauhoittaisi minua edes vähän. Vielä kaksi minuuttia ja kurkistin ikkunasta, mutta ketään tai mitään ei näkynyt. Menin ovelle ja avasin sen varovasti kädet täristen.
Pihaan ajoi valkoinen pakettiauto. Mies avasi sivuoven ja ulos astui alastomia toisiinsa kiinni mustalla köydellä sidottuja ihmisiä noin 15. Toinenkin auto pysähtyi talon eteen. Punahanskainen nainen perässään lyhyt nuorempi nainen lähestyi minua. He ottivat minua käsivarsista ja taluttivat talon taakse.
Istuimme vaaleiksi haalistuneille muovisille parveketuoleille. "Asiahan on nyt niin, että teidän tarvitsee tunntustaa muutama asia" Aloitti punahanskainen nainen. "Mitä minun täytyy tunnustaa" kysyin varovasti. Naiset katsoivat toisiaan tosisesti ja lyhyempi alkoi kaivamaan papereita hopeisesta salkustaan. Hän ojenti ne minulle.
Niissä ei ollut oikeastaan mitään järkeä. Aivankuin punahanskainen nainen olisi kuullut ajatukseni ja sanoi. "Selvä se on sitten pakko hoitoon. Avaatkaa solmu tämä neiti tulee ketjun jatkeeksi"
Miehet riisuivat minut ja köyttivät kiinni muiden joukkoon. Jonkun kylmä hikinen selkä kosketti omaani. Meitä autettiin paketti autoon. Ovi sulkeutui ja auto lähti liikkeelle.