Jumala~Mihin tämä elämä on matkallaan?

Kuljeskelin aurinkoisellaautiolla tiellä. Talon pihalta eteeni juoksi poika, joka kysyi: "Minne olet matkalla?" Vastasin etten tiennyt. Olin vain kävelyllä kauniista päivästä nauttimassa. Poika katsoi minua. Se alkoi tuntua häiritsevältä. "No minä menen nyt..." Sanoi pojalle. Olin jo jatkamassa matkaani kun poika tarttui minua kädestä. "Älkää menkö. Ei sitä tietä!Se ei tuo teille mitään. Onni on jossain aivan muualla. Rakkaus odottaa teitä jos jätätte menneen ja teette uuden sopimuksen. Hän rakastaa teitä jos vain annatte." Kummallista puhetta pienen pojan suusta. Rakkautta se ajoi minut kuitenkin ajattelemaan...Naista jota ennen rakastin.. Oikeastaan rakastan yhä...
Poika tarttui minua kurkkuun. "Juuri tuollainen vie teidät kauemmaksi Hänestä. Tehkää uusi sopimus ja jättäkää mennyt taaksenne. Tuolla tiellä ei ole teille mitään tarjottavaa. Pojan silmät hohtivat kirkkaan punaisina. Sain hädin tuskin huudettua apua. Rinnettä alas juoksi vanha koulutoverini. Hän halasi poikaa, joka irrotti otteensa. Hän hymyili minulle kuin enkeli ja kysyi: "Mitä kuuluu?" Juttelimme hetken niitä näitä kunnes asiat kääntyivät uskoon. Hänen silmänsä alkoivat hohtaa aivan kuten pojan.Hän sanoi kärkevästi: "Tiesitkö etteivät tuollaiset pääse taivaaseen" Se ei ollut asia mistä halusin juuri silloin puhua joten en sanonut mitään. Tunsin pojan kuristavat kädet jälleen kaulallani. Katsoin ystävääni apua pyytäen mutta hän sanoi vain: "En voi auttaa sinua ellet tee parannusta. Kulkemasi tie on väärä, mutta Hän antaa sinulle vielä tilaisuuden saurata pelastuksen tietä. Lupaat vain ettet enää katso taaksesi ja jätät kaikki tuollaiset ajatuksesi menneeseen." Hän ojensi minulle kätensä. Tartuin siihen. Pojan ote hellitti. Juoksin.
Edessäni näkyi myrskyävä pilvi, mutta juoksin silti sitä kohti. Puita ja maa-ainesta lensi ympäriinsä. Hiekkaa meni silmiin ja pian oli vaikea päästä eteenpäin. Matala ääni kysyi: "Joko olet valmis luopumaan menneisyyden myrskyistä?" Kyyneleet silmissä sanoin olevani. Myrsky hellitti välittömästi. "Oletko valmis tuntemaan raukkautta?" ääni jatkoi. Siihen olin aina ollut valmis. "Lupaatko luopua menneistä tavoistasi ja antaa minun johdattaa sinua uudella tielläsi?" En ehtinyt vastata...
Tietä pitkin kävelivät kolme naista. Yksi nuori toinen keski-ikäinen ja kolmas vanhempi. He tulivat aivan luokseni ja katsoivat minua silmiin. He sanoivat yhteen ääneen: "Voit tulla meidän mukaamme. Meille sinun ei tarvitse luvata mitään." Nuorin jatkoi: "Olet hyvä juuri tuollaisena kuin olet" Tuuli tuntui jälleen voimistuvan. Keskimmäinen nainen sanoi: "Jos tulet mukaamme se on oma valintasi" Vanhin kertoi vielä:"Valintasi jälkeen olet vapaa mutta emme suosittele sinun palaavan enää tänne... Myrsky voi olla hirmuinen mutta voimme opettaa sinut selviämään siitäkin." Päätin seurata heitä. Tuntui paremmalta saada olla oma itsensä kuin tulla rakastetuksi.
Vaikka myrsky riehui ympärillämme meillä ei ollut ongelmia kulkea eteenpäin. Saavuimme rähjäisen talon luokse. Menimme sisälle ja narisevia portaita yläkertaan. Keskimmäinen nainen kysyi" Haluaako kukaan teetä" "Se kyllä maistuisi, kiitos" vastasin osin hämmennyksissäni. Vanhin nainen sanoi vielä jotain mutta sitä en muista...