Kuunteletko koskaan kuinka pakkanen suukottelee ikkunoita juuri ennen ensilumen satamista.
Lumikuningatar on jo matkalla. Pakkaslapset tekevät hänelle tietä ja koristelevat ikkunoita kukkasilla. On aika vehreydet mennyt jo ja puut haukottelevat ruskapuvuissaan. Lumikuningatar tuo niille tullessaan puhtoiset valkeat yöpaidat ja peittelee ne lempeästi pehmoisella vilteillä. Kukaan ei jää huomioimatta rakastavalta äidiltä joka hautaa miestään. Niin surullinen on hän, mutta silti toivoa täynnä. Kun koko metsä on kristallein, helmin ja nauhoin koristeltu pitkään lepoon, alkavat yön tanssiaiset. Lapset pakkasen pyörivät tukat hulmuten. Waan kuka uskaltaakin keskeyttää karkelon kohtaa julman kohtalon…
Tähdet ja revontulet
nuo kylmän valtiaan alamaiset
loistavat muistuttaen talven ihmeistä,
Piakkoin saapuvasta lämmöstä
Astuu askeleet hangen yllä maata vahingoittamatta,
pintaa puhtoista lainkaan koskematta.
Nyt on aika levon ja haaveiden.
Aika hiljaisuuden ja uusien alkujen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti