Vietettyäni koko viime illan erään Kreivin kanssa, nukahdin lähes välittömästi, kun erkanimme toisitamme. Mielessäni pyörivät satunnaiset kysymykset, mutta kaikki kaikkosivat hänen läsnäolostaan.
Hän koskettelee minua varoen jäisillä sormillaan. Kämmenet luiset käyvät läpi kehoni. Yritän pidättää hengitystäni. Hitaasti siirrät hiukseni syrjään. Tunnen kuinka tuijotat minua. Terävät kyntesi leikittelevät niskallani, ja viimein upotat hampaasi minuun. Olen sinun. Hengitykseni pysähtyy ja näin voimme olla yhdessä tämän pienen hetkisen...
Jonkin ajan kuluttua ikkunani takaa kuului koputusta. Olin aivan pakahtua, sillä uskoin hetken sen olevan hän. Kun kuitenkin tajusin aamun jo tulleen turhautuminen ja viha syöksyivät pintaan. Että ne miehet kehtaavatkin olla niin julmia.
Seurauksia siitä kun lukee Draculaa illalla ja aamulla alkaa ikkuna remontti. Onneksi kammiotani ei korjailla joka vuosi kymmen, kasvit eivät oikein pitäisi siitä.
Ps. Miksi on niin vaikeaa löytää oikein sopivaa taluttajaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti