Elämän kauppaa :3

Kauppa josta et saa ostaa etkä valita mitään...

"Tervetuloa, tiedänkin juuri jotain teille sopivaa" Toteaa myyjä hymyillen heti kun astun sisälle värikkääseen kimaltavaan huoneeseen, jonka perältä kuuluu siipien havinaa ja sirkutusta. En sano mitään vaan seuraan myyjää hämilläni lasisen lipaston ääreen, jossa on pyöritettäviä soittorasioita. "Niin tätähän te tulitte hakemaan?"Myyjä sanoi ojentaessaan minulle yhden soittorasioista. En sanonut vieläkään mitään, vaan katselen kapistusta kummissani. "Kokeilkaa olkaa hyvä" Aloin veivaamaan soittorasiaa... Pari kumeaa säveltä pulpahti hitaasti soimaan. En tunnistanut säveltä, mutta jatkoin pyörittämistä. "Se on kyllä kaunis" Totesin viimein. Myyjä hymyili. "Tahdoitte vielä nämä" Hän ojensi minulle timantein koristellun auton mallisen avaimenperän ja muutaman paperi pussin sekä vaalean rasian. "Niinhän se oli, juu kyllä ja haluaisin katsoa vielä lintujakin" "Pahoittelen suuresti, mutta se ei tällä kertaa ole mahdollista. Meillä on pieni kissa ongelma, ymmärrättehän." "Tietenkin..." Vastasin omituisen haikeasti ja jäin miettimään. Enhän minä edes pitänyn linnuista.
Kuitenkin heti myyjän hävittyä takahuoneen verhojen taakse, käännyin ja pujahdin huoneen perälle missä eläinhäkit olivat. Katselin mitä eriskummallisimpia otuksia. Niistä kaikkia ei voisi edes luokitella linnuiksi, mutta kaiketi ne niitä olivat. Suuret laakeat valkoiset häkit muistuttivat näistkä kaupoista. Niiden sisällä oli erikoisia siemeniä, joita vielä oudommat otukset tarvitessaan hakivat. Loppujen lopuksi Linnut eivät kuitenkaan pääseet minnekään, mutta olipahan siemenistä niille jotain hupia. Ne toimivat aivan kuten me.
Ajatukseni katsesi, kun musta kissa sujahti häkin sisään vaivattomasti. Miten kummassa se oikein tekikään sen, sillä kaltereitten väli oli varmasti alle yhden senttimetrin. Aluksi kissa asettui lehden alle aivan ruoka astioiden taakse. Se sai itsensä niin matalaksi, ellen olisi tarkkaillut sen touhua alusta asti en olisi tiennyt, että se oli siellä. Lintu toisella puolella häkkiä ei huomannut sitä lainkaan, sillä se nuokkui oksallaan kuin kuollut. Tosiaan se oli kuollut! Voi minun täytyy kertoa jollekin! Ajattelin ja peruin samantien ajatukseni, sillä olin täällä luvatta enkä saanut paljastaa itseäni. Astuin askeleen lähemmäksi häkkiä ja lintu heräsi. Se eli sittenkin. Se ei kiinnittänyt minuun mitään huomiota vaan pyrähti ruokinta astioille. Kissa nousi hitaasti sen eteen suurena. Lintu kallisti päätään, mutta pysyi muuten rauhallisena. Kissa nosti kulhosta ensiksi spiraalin muotoisen siemenän ja ojensi sen tassullaan lintua kohti. Lintu tuojotti sitä aluksi, mutta nappasi sen sitten suuhunsa. Kun Lintu nieli sen kissa pyöritteli käpäläänsä kulhossa ja poimi sieltä hopeisen pyöreän siemenen. Lintu otti senkin suuhunsa ja lähti hyppelemään kauemmaksi. Aivan kuin toisiin ajatuksiin tulleena sä pyörähtikin äkisti ympäri ja alkoi hotkia kulhossa olevia siemeniä. Sillä hetkellä Kissa räväytti kyntensä esiin ja viilsi Linnun mahan auki. Häkellyksissäni katselin, kun Kissa pisti kokonaisen linnun poskeensa ja luikahti ulos häkistä. Samasta kapeasta raosta mistä oli tullutkin, jättäen jälkeensä vain muutaman parin höyheniä. Seuraavaksi kissa lähestyi minua. Se ei ehtynyt kuitenkaa ottaa montaakaan askelta kun takanani kuului huutoa:"MITÄ IHMETTÄ OLETTE MENNEET TEKEMÄÄN"
Käännähdin ja näin Myyjän. Hän veti pari kertaa henkeä ja otti vakavan ilmeen. Hän puikkelehti häkkien seassa tottuneesti aivan takaseinälle asti kaivoi sieltä jotain ja palasi sanoen: "Olitte oikeassa te todella tarvitsette tätä, mutta olkaa varoivainen se on vielä pieni" Otin vastaan sinikoristeisen valkoisen postiilipöllön todeten "Kiitoksia nyt kaikki on hyvin pidän siitä varmasti hyvää huolta" Myyjä hymyili jälleen "Pahoittelen mutta se ei tällä kertaa ole mahdollista, kiitoksia ja tervetuloa tarvittaessa uudelleen" Ojensin Myyjälle seteli nipun sanoen "Haluaisin lahjoittaa nämä teille" Hän otti ne hiljaa vastaan ja ojensi olkapäällään kehräävälle kissalle.
Sanaakaan enää sanomatta lähdin kaupasta. Suljin oven enkä enää koskaan voinut palata sinne mistä tulin.

...vain hyväksyä ja lahjoittaa?

"lempii ei lemmi lempii...????

Makaat lattialla. Putiikki on kuin pommin jäljiltä. Näyteikkunasta valuu työkaverisi rippeitä. Ulkona on meluisaa. Pian saapuu kuitenkin hiljaisuus, vain tuuli painaa oven hieman raolleen. Kello kilahtaa ja avaat silmäsi. Ikkunalasi on jo aivan huuruinen. On kylmä. Roteva karvainen hahmo hengittää raskaasti sen toisella puolella.

Mistä tietää että tykkäät jostakusta?

Ovi rävähtää suurella voimalla saranoiltaan ja pirstaloituu lattialle. Puristan silmäni tiukasti kiinni, toivoen ettet huomaisi. Nuuhkit ilmaa niin ahnaasti, että voisit viedä henkeni. Tammilankut notkahtelevat jykevien jalkojesi alla, kun hivuttaudut lähemmäksi. Tärisen suunnattomasti, silti en voi liikahtaakaan. Yksi kyynel vierii poskeani pitkin, jääätyy ja helähten putoaa. Raapaiset vatsani paljaaksi yhdellä huitaisulla ja pian minusta ei ole jäljellä mitään.

(ja tämän jälkeen oli hieman sekavaa heräillä o_o)

Kettu ja Tähdet

Yö saapuu hiljakseen,
tähdet syttyvät.
Nuo tiedolliset tähtöset eivät kerro tietojaan,
tuikkivat vain pirullisesti.
Kuukin ymmärtäväisesti möllöttää,
hymyilee.
Kukaan niistä ei kerro mitään,
eivät koskaan nuo kurjat.
Kaikkitietävätkö muka ovat olevinaan, pah.
Eivät edes minulle näin komealle,
oranssinkiiltävä on turkkini.
Olen varmasti parempi kuin nuo tuolla ylhäällä.
Juoksen kovempaa kuin kukaan maan päällä.
Mutta nuohan eivät ole maassa,
vaan taivaalla tuolla kaukana.
Ehkä heillä on omat lakinsa.
Siellä kaiken tieto on vain se,
että tietää olevansa olemassa.

Voi sinua, et tiedäkään kuinka uljas tiedämme sinun olevan.
Emme tiedä vain omasta olemisestamme,
vaan kaiken elollisen ja elottoman.
Täällä me vain möllötämme,
sytymme,
sammumme ja sytymme taas.
Aika kuluu ja täällä asiat muuttuvat vain hieman.
Heinä on kaikkien tallottavana.
Katso kuinka vihreänä ja terveenä se nousee joka kevät raskaan lumen alta taas kukoistamaan
ja pehmentämään maata.
Tarjoaa suojan pienille madoille.
Vaikka mitäpä sinä olisit matoja pahemmin huomioinut.
Oletko muuten koskaan ajatellut miltä muista eliöistä siellä maailmalla tuntuu?
Oletko?

Ajatteletteko te koskaan muita?
Olette muka niistä oppaita jotka johtavat?
Mitä olette minua neuvoneet?
Kertokaa se, kertokaa.
Minä rakastan teitä kaikkia.
Vaan ette rakasta minua ja olen onneton.
Oi, siksi olen niin onneton.
Onnettomampi kuin kukaan missään maailman kolkassa,
saatikka sitten siellä taivaalla ylhäällä,
jossa kaikki tietävät kaiken.
Haluaisin niin olla luonanne.
Pääsenkö sinne koskaan?
Ei, en ole tarpeeksi viisas päästäkseni tähdeksi.

Pystyisitkö olemaan salaisuuksiasi vailla?
Olet niin salaperäinen.
Pidät kaiken itselläsi.
Hankkisit ystäviä,
kyllä he rakastaisivat sinua.
Et vain huomaa.
Lojut omassa mudassasi.
Ei sitä mutaa oikeasti ole.
Kuvittelet olevan.
Olet ovela, keksit kyllä.
Olet aina keksinyt.
Selvität tiesi tähtiin sitten kun on sen aika.
Vaan älä vielä luovu unelmista,
älä salaisuuksista,
tunteista.

Kreivin aikaa

Vietettyäni koko viime illan erään Kreivin kanssa, nukahdin lähes välittömästi, kun erkanimme toisitamme. Mielessäni pyörivät satunnaiset kysymykset, mutta kaikki kaikkosivat hänen läsnäolostaan.

Hän koskettelee minua varoen jäisillä sormillaan. Kämmenet luiset käyvät läpi kehoni. Yritän pidättää hengitystäni. Hitaasti siirrät hiukseni syrjään. Tunnen kuinka tuijotat minua. Terävät kyntesi leikittelevät niskallani, ja viimein upotat hampaasi minuun. Olen sinun. Hengitykseni pysähtyy ja näin voimme olla yhdessä tämän pienen hetkisen...

Jonkin ajan kuluttua ikkunani takaa kuului koputusta. Olin aivan pakahtua, sillä uskoin hetken sen olevan hän. Kun kuitenkin tajusin aamun jo tulleen turhautuminen ja viha syöksyivät pintaan. Että ne miehet kehtaavatkin olla niin julmia.

Seurauksia siitä kun lukee Draculaa illalla ja aamulla alkaa ikkuna remontti. Onneksi kammiotani ei korjailla joka vuosi kymmen, kasvit eivät oikein pitäisi siitä.

Ps. Miksi on niin vaikeaa löytää oikein sopivaa taluttajaa?